Venäläinen kvartaali on viikko

Venäläinen kvartaali on viikko

 (Julkaistu ensi kerran 5.9.2011 Kauppalehdessä)

Turhan moni valmistautuu valloittamaan Venäjää vain opiskelemalla tapakulttuuria. Kuten että naista ei Venäjällä kätellä tai miten toista nimeä käytetään kohtelaisuutena. Tai luulemalla kommunismin selittävän tämän päivän käyttäytymismalleja.

Kun haluaa onnistua Venäjällä, on mentävä syvemmälle ja kauemmas – sinne mistä kaikki kuluttaminen ja tekeminen lähtee – eli arvoihin. Mikä ohjaa venäläistä arvomaailmaa ja mihin se pohjaa. Sillä tosiasiassa meillä on venäläisten kanssa yhteistä vain raja; kaikessa muussa olemme täysin erilaisia.

Arvot muodostuvat hitaasti. Arvot muodostuvat hitaasti. Siksi perspektiivissä ei kannata pysähtyä viime vuosisadan tapahtumiin kuin hetkeksi. Kommunistinen aika vaikutti joihinkin päivittäisiin käyttäytymismalleihin ja pinnalliseen toimintaan, arvoihin vain vähän.

Arvojen kulmakivinä voidaan pitää uskontoa, käsitystä oikeasta ja väärästä (joista myöhemmin kehittyivät laki ja säädökset), aikakäsitystä sekä valtaa, sen välineitä ja mallia.

Uskontoa ei voi ohittaa

Roomaan, katoliseen kirkkoon pohjautuva oma luterilainen uskontomme perustuu lännen malliin. Venäläinen ortodoksisuus taas Konstantinopolin kirkkoon. Kristillisen kirkon halkeamisen jälkeen on kehitys vienyt tuhat vuotta kumpaakin kirkkoa omaan suuntaansa, josta vielä Luther lähti viemään omaa kirkkoamme sivupolulle. Jo vierailu venäläisessä kirkossa konkretisoi erot; savuineen, lauluineen ja hämyisine jumalankuvineen.

Kirkon asema on Venäjällä vahva, ja nykyiset valtaapitävät vahvistavat sitä edelleen. Kirkko on osa arkipäivää. Paastopäiviä on monta läpi vuoden ja vaikka kaikki eivät niitä noudata, ovat useimmat niistä tietoisia; työyhteisössä ei kohoteta kulmakarvoja paastoajien kohdalla. Kaikilla on kirkkoon joku suhtautumistapa, ja se on hyvin harvoin välinpitämättömyys, kuten meillä.

Miten uskonto vaikuttaa liike-elämään ja markkinointiin, siihen ei ole yleispätevää vastausta. Mutta koska se on vahvasti mukana ihmisten arjessa ja vaikuttaa ihmisten toimintaan, sitä ei voi ohittaa.

Oikeuden pöyristelyyn ei kannata pysähtyä

Meidän lakimme ja säännöksemme perustuvat Ruotsi-Suomen, Napoleonin lakien ja Magna Chartan luomaan malliin. Mikä on mielestämme laillista ja juridisesti oikein pohjaa tähän traditioon, länteen. Venäjällä taas oikea ja väärä ja esimerkiksi sanktiot perustuvat itäiseen traditioon, silmä silmästä -ajatteluun, Lähi-itään ja mongolien vaikutukseen. Myös lain sovellutusmahdollisuus, siihen vaikutusmahdollisuudet ja lopullisuus ovat erilaiset rajan eri puolilla.

Lainsäädäntöä tai sen soveltamista on turha ryhtyä pöyristelemään länsimaisin silmälasein. Jos Venäjällä aikoo tehdä onnistuneesti kauppaa ja kehittää yhteistyötä, maassa kannattaa toimia maan tavalla.

Luotettavaa myöhästelyä

Meillä myöhästyminen on loukkaus ja osoitus suunnittelemattomuudesta. Venäjällä taas kymmenen minuutin myöhästyminen on normi. Yli puoli tuntia vaatinee selityksen, mutta esimerkiksi ’liikenne’ on jo hyväksyttävä.

Venäjällä kokous ei juuri koskaan ala ajallaan, eikä ajan kulumista koeta menetyksenä. Tapaaminen voi mennä kokonaan toiseen tutustumiseen, agendaa ei välttämättä päästä edes sivuamaan. Hoppuilua pidetään epäluotettavuuden merkkinä; hoppuilijan epäillään peittelevän jotain, kun haluaa hypätä tutustumisvaiheen ohi. Aikakäsitys on suomalaiselle rankka rasti, kun olemme tottuneet arvioimaan luotettavuutta esimerkiksi täsmällisyyden perusteella.

Suunnitelmia on turha tehdä pitkälle, jo viikon päähän katsominen on vaikeaa. Ensi kesän lomasuunnitelmien merkitseminen kalenteriin on silkka mahdottomuus joulun vasta mentyä. Toisaalta jopa huomiselle tai ylihuomiselle voi saada palaverin. Toisaalta voi myös joutua tärkeämmän palaverin edeltä siirretyksi. Kaikki sovitut tapaamiset kannattaa varmistaa monta kertaa, viimeisen kerran vielä samana päivänä. Eikä siirto ole loukkaus, vaan käytäntö.

Vallan lähteille vain verkostoitumalla

Valta Suomessa kuuluu kansalle. Vallanpitäjät, poliittiset ja vähän muutkin, ovat kansan valitsemia. Valta Venäjällä on ”saatu korkeammalta taholta” ja vallan haltija on jossain tämän ’korkeamman tahon” ja kansan välimaastossa.

Suomalainen tasa-arvo ja vallan läheisyys luo järjestelmästämme matalan ja byrokratiaa välttelevän. Venäjän järjestelmä luo kehittyneen sosiaalisen verkoston, jossa syy- ja seuraussuhteet, riippuvuudet ja vaikutusmahdollisuudet on tunnettava, jotta edes päästään vallan ytimeen. Vallan haltijoita kohdellaan heille kuuluvalla kunnioituksella ja ”seremonioilla”.

Jotta edes pääsee niihin kabinetteihin, joissa todelliset päätökset tehdään, on verkostossa toimittava oikein ja hankittava oikeat suhteet. Yksin olet yksin, vain verkostossa ja suhteilla on merkitys.

Comments are closed.